Järkyty, huvitu, turru! Provokatiivinen TV ja media

FT Pauliina Tuomi
pauliina.tuomi@tuni.fi

”Provotöllö”

Provokatiivinen televisiotuotanto on vuonna 2016 startannut post doc -työni. Kerään tälle sivulle aiheeseen liittyvät niin tieteelliset kuin populaarimmat julkaisut sekä mediassa esillä olleet asiantuntijapuheenvuorot/kommentit (lehdet, radio, podcastit, televisio) että opetuksen ja yleisöluennot.

Olen toiminut vuodesta 2008 Tampereen yliopiston/aiemmin Tampereen teknillisen yliopiston tutkijana, ja väiteltyäni vuodesta 2015 tutkijatohtorina eri hankkeissa niin mm. mobiilioppimisen, pelillisen oppimisen, koodausosaamisen, pelillistämisen kuin robotiikan hankkeissa. Provotöllö on kuitenkin rakkain aiheeni, ja väittelin 2000-luvun interaktiivisesta, osallistavasta ja sosiaalisesta televisiosta v. 2015 Turun yliopiston digitaalisen kulttuurin oppiaineesta (Invitingtheaudience – väitöskirja). Olen toteuttanut post doc -tutkimusta, työhön liittyvän tutkimuksen ohella, pääasiassa erinäisin henkilökohtaisin apurahoin. Parhaillaan (2022-2024) toimin kuitenkin SKR:n kärkihankkeen DarkPlay- työryhmän johtajana Turun yliopiston puolella.

Tutkimusta ovat rahoittaneet:

Ella ja Georg Ehrnrooth säätiö (2017, 2018, 2019)

Suomen Kulttuurirahasto, Keskusrahasto, MTV-rahasto (2018)

Suomen Kulttuurirahasto, Satakunnan maakuntarahasto (2019)

Suomen Kulttuurirahasto, Satakunnan maakuntarahasto, kärkihanke & työryhmä (2022), Synkkä leikki – mediakriittisyys viihteellistyvässä yhteiskunnassa. Hankkeen blogi: https://darkplay.blog/ 

Provotöllö – lyhyt oppimäärä

Provokatiivinen televisiotuotanto tarkoittaa yksinkertaisimmillaan TV-sisältöjä, jotka ovat jollakin muotoa yhteiskunnan yleisiä arvoja, normeja ja jopa moraalikäsityksiä ravistelevia.  Postdoc -tutkimus on keskittynyt vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: 

a) millaisia moraali- ja arvovälitteisiä diskursseja suomalainen televisiotarjonta (= formaatit ja niiden paratekstit netissä & diskurssit) tuottaa ja projisoi yhteiskuntaan?

b) miten ne otetaan mediajulkisuudessa lehdistön toimesta huomioon? (=lehdistön retoriikka, mitä/miten uutisoidaan) 

c) miten mahdollisesti muuttuneisiin arvoihin reagoi katsoja (=kyselytutkimus), ja mitä mieltä vallitsevasta asiantilasta on TV-tuottajat ja kanavat (=media-analyysi)?

Työnimi: Järkyty, huvitu, turru! – Provokatiivinen TV ja media viihteellistyvässä yhteiskunnassa -kokoomateos

Provotöllö” -post doc tutkimus on pitkäjänteinen, yli 7v kestänyt, myönnetyin apurahoin rahoitettu projekti. Olen julkaissut tieteellisiä artikkeleja vuosittain, mutta tulokset kootaan pääasiassa median ja TV:n provokatiivisuutta monipuolisesti käsittelevään kirjaan. Julkaistava kokoomateos keskittyy yhteiskunnan viihteellistymisen muotojen kriittiseen tarkaste­luun. Teoksen teemojen pohjalla toimii tuottamani yhteenveto provokatiivisista tendensseistä sekä vuosien aikana toteuttamani tutkimus- ja kirjoitustyö, niin kolumnien kuin tieteellisten artikkeleiden muodossa. Teos sisältää myös taustoituksen provokatiivisen TV:n ja median historiaan, mediatalojen (TV-tuotannot & lehdistö) kytköksiin, ja se käsittelee erityisesti tuotantojen eettistä vastuuta sekä ottaa kantaa myös sosiaalisen median provokatiivisiin sisältöihin. 

Teos antaa kokonaisvaltaisen kuvan provokatiivisesta TV:stä ja mediasta luoden samalla edellytykset kriittisen medialukutaidon lisäämiselle.  Viihteellistyminen ja provokatiivisuus nähdään yhteiskunnallisina toimintamalleina, ja teoksen myötä lukija tunnistaa ilmiön taustalla vallitsevia vaikutustekijöitä, toimijoita ja motiiveja. Lukija omaksuu kyvyn tarkastella provokatiivisen median lainalaisuuksia kriittisesti, muun muassa eettisiä kysymyksiä, mediakohujen syntymekaniikkaa sekä markkinatalouden synnyttämiä diskursseja.  

Teoksessa tarkastelellaan suomalaisen nyky-yhteiskunnan viihteellistymisen muotoja (mm. viihdeteollisuus + media + sosiaalinen media + journalismi, politiikka ja insituutiot) selvittäen sen normeja, arvokäsityksiä ja valtarakenteita. Teos keskittyy normeja, jopa moraalikäsityksiä ravistelevien ilmiöiden tekstuaaliseen ja retoriseen tuottamiseen mediassa, ja antaa kokonaisvaltaisen kuvan viihteellistymisen ilmiöstä. Mediakulttuuri on tulvillaan sisältöjä, jotka provosoivat ja pyrkivät synnyttämään kuluttajassa ensisijaisesti tunteellisia reaktioita. Ilmiö linkittyy osaksi laajempaa nykypäivän yhteiskunnan viihteellistymisen viitekehystä, jossa aiemmin ”pyhinä” pidetyt teemat muuntuvatkin viihteen polttoaineeksi.

Median viih­teellistymisellä viitataan pääasiallisesti ilmiöön, jossa aiemmin vakavahenkiset aiheet tarjoillaan kuluttajille viih­teellisessä muodossa, johon viita­taan tabloidisaationa (myös ns. klikkijournalismi). Tabloidisaatiokehityksessä ”sensaatiolehtien” sisällölliset ja tyylilliset piirteet leviävät osaksi kaikkia viestimiä. (Döveling, von Scheve & Konjin 2011) Ajankohtaisena esimerkkinä true crime -genre, jossa rikollisen toiminnan representaatio mediassa ja viihteen muotona liikkuu väkisinkin harmaalla alueella, kun tasapainoillaan katsojien kosiskelun ja aiheen vakavamielisyyden välillä. Väkivallan ja väkivaltakuvastojen valjastaminen viihteellisiin ja kaupallisiin tarkoituksiin on herättänyt yhä enemmän eettisiä kysymyksiä esimerkiksi uhrin ja erityisesti elossa olevien omaisten oikeuksiin liittyen. Samalla myös rikosuutisointi on, jo 1990-luvulta lähtien painottanut enenevissä määrin iltapäivälehdistä tuttua tunteisiin vetoavaa uutisointia, jolle on tyypillistä rikosten henkilöityminen. Yksi viihteellistymisen tuoma näkökulma niin true crime -tarjontaan kuin rikosuutisointiinkin on rikollisuuden ja rikollisten esittäminen glorifioivaan, välillä jopa kiiltokuvamaiseen, tapaan. Esim. Katiska-dokumentti

Näen provokatiivisuuden tietynlaisena moodina, jonka kautta voidaan tarkastella kaiken yhteiskunnallisen kerronnan strategioita ja käytäntöjä. Koenkin, että ilmiö eli aiheiden ja otsikoiden raflaavuus läpileikkaa nykyisin myös siis niin sanottujen arvostetumpien kanavien sekä asiaohjelmien tarjontaa. Se ei ilmiönä rajoitu vain tosi-tv:n piiriin. Samoin näen ongelmallisena, kun tosi-tv ”niputetaan” liian helposti yhteen. Sillä kun on selkeä hierarkiansa. On olemassa hyväntahtoisiakin formaatteja, jotka ovat tehty hyvällä maulla. On vaikea niputtaa esimerkiksi Huvila&huussi, Koko Suomi leipoo ja Sohvaperunat yhteen vaikkapa Temppareiden, Naked attractionin ja Apua, mikä tauti – ohjelmien kanssa. On olemassa formaatteja, jotka voivat toimia parhaimmillaan vertaistukena katsojalle, tarjota myös tiettyä samaistumista. Parhaimmillaan, fiksusti ja eettisesti toteutettuna, tositv voi myös halutessaan ravistella tabuja, ja lisätä tietoisuutta. Kaikki on kuitenkin juuri tuotantotavoista kiinni.